tiistai 27. syyskuuta 2011

Loppukuun saldo

Tekisipä mieleni marmattaa siitä, kun ei taaskaan ole ollut tarpeeksi ompeluaikaa. Mutta entäpä jos sen kääntäisikin toisin päin: viime viikkoihin on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole jäänyt aihetta täyttää päiviä näpertelyllä. En halua elää sitku-elämää, vaan iloita asioista silloin kun ne kohdalla ovat, joten pysyköön puutelista pitkänä ja pää toteuttamiskelpoisia ideoita täynnä. Näissä merkeissä hauskaa 32. elinvuotta itselleni ja sitten eikun ompeluskatsausta pystyyn!

Aloitin jo keväällä tekemään lepakkohihaista imetyspaitaa, jonka kaava löytyy Suuri Käsityökerhon numerosta 2/84. Kaava oli niin jotain-ihan-muuta kuin kaikki olevat puseroni, että se oli kiehtonut minua jo pitempään. No, kesä ehtikin tulla, ja lämpimän puseron ompelu ei enää ollut ajankohtaista. Nyt ilmojen viilettyä muistin keskeneräisen tekeleeni ja arvelin olevan korkea aika saattaa se valmiiksi.


Kaava oli jokseenkin yhdenkoon, ja pusero oli tarkoitettu sekä odotus- että imetyskäyttöön. Käyttämäni kangas on notkeaa collegea, jota ostin joskus Huutiksesta ison palan muka tehdäkseni siitä miehelle jotain. No, mies ei sitten huolinutkaan tuollaista "armeijan väriä" ja ajattelin, että tähän kokeiluun se on ihan havillinen kangas. Kun kerran radikaaliksi heittäydytään niin tehdään se sitten kunnolla: valitsin tehosteväriksi sähäkkää pinkkiä, joka mielestäni sopii hyvin tuohon vihreään. Resori on Murun luomupuuvillaista. (Puseron etumukseen jäi omista polvista harmilliset painaumat kun asettelin sitä terassille kuvattavaksi.) Etuosa avautuu kolmella KAM-nepillä.

Sovituskuvia näppäili taas Aava.




Niin että mitä tuosta nyt sanoisi. Aika kamala teltta. Puseron ulkonäöstä vielä jotenkin tykkäisinkin (paitsi luukusta jonka reuna törröttää) mutta päällä se on aika inhottava. Mitenkähän kuvittelin pitäväni noin isoa ja collegekankaista paitaa ilman toista paitaa alla? Koska niinhän sitä olisi pidettävä jos imetysluukulla mitään meinaisi tehdä. Leveät hihat tuntuvat olevan tiellä kotiaskareissa ja sitä paitsi ne eivät oikein mahdu tyköistuvan takkini alle. Ihan naurattaa jo koko pusero, mutta toki harmittaa siihen käytetty aika ja materiaalit. Taitaa lähteä kirpparille tämä - ilahduttakoon jotakuta toista.

Linnea sai jossain välissä uudet legginsit vanhasta joustofroteelakanasta! Löysin joskus kirpulta vanhan, kotimaisen froteelakanan, jonka materiaali tuntui harvinaisen hyvältä ja tukevalta. Ajatus oli ehkä värjätä se ensin mutta tulikin nyt sitten pysyttyä alkuperäisessa vaaleanpunaisessa sävyssä.


Lahkeensuut vaihteeksi kanttasin, tuli kivat, ja toisessa lahkeessa on omppunauhaa. Harmittaa hieman tuo pilkottamaan jäänyt neljäs omppu!


Otsolle tekisi mieleni ommella uusi edustusbody jostain ihanasta printtitrikoosta, ja sitä suunnitelmaa silmälläpitäen kokeilin vanhemmasta Ottobresta(3/2004) perus bodykaavaa. Tässä mallissa on yksinkertainen pääntie ilman aukaisuja ja kaikkiin reunoihin ommellaan kaksinkertaiset reunakkeet. Kokeilukankaana käytin mummoni antamaa vanhaa Nanso-paitaa, jonka trikoo oli ohutta ja joustavaa. Koska ulkona myrskysi tänään, täytyy tyytyä keittiönlattiakuvaan, kas näin:



Sen verran sooloilin, että leikkasin haaraan hieman lisää pituutta, ja laitoin hihoihin pitkät "resorit" jotka kuvassa ovat kaksinkerroin käännettyinä. Koko on 80, mutta näköjään reilu sellainen. Tämä kaava toimisi siis vielä tällä hetkellä vähemmän joustavallekin trikoolle, joskin sitten olisi varmaan parasta tehdä pääntiehen jonkinlainen aukaisu. Tämän saa juuri ja juuri mukavasti puettua, koska trikoo on niin venyvää.


perjantai 9. syyskuuta 2011

Ei pöllömpi mekko

Tilasin oman vaatevarastoni piristykseksi Iikku-Kiikulta reipasta pöllötrikoota. En ehkä muuten olisi tuohon ihastunut, ellen olisi Ruttu-Nutussa nähnyt sitä (eri värisenä vain) paidaksi ommeltuna ja todennut, että sopiikin mainiosti aikuiselle tuo kuosi. Vältän yleensä ostamasta ei-luomua puuvillaa jos suinkin mahdollista, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan poiketa tästä periaatteesta. Koin sitten positiivisen yllätyksen, kun kangas saapui, ja sen reunapainatuksessa lukikin Organic cotton. Tiedä sitten kuinka paljon tuohon voi luottaa, kun ei myyjäkään asialla mainostanut. Mutta ilahduin kuitenkin.

Trikoo on laadultaan singleä, ja kun esipesin sen, niin kieroonhan se veti ja kutistui. Piti sitten hetki tuumailla, miten oikein asettelen kaavat. Pöllöruutujen rivit menisivät vähän vinoon joko vaaka- tai pystysuunnassa, ja päätin sitten että vinoilkoot pystysuunnassa. Näin leikaten myös langansuunta meni vinkkuraan, mutta arvelin ettei se haittaa, koska kangas kerran on jo pesty, ja koska raitasingletkin leikataan oikeaoppisesti(?) raitojen eikä silmukkajonojen mukaan.


Halusin tästä vaihteeksi mekon itselleni - tai sellaisen pitemmän tunikan. Hihoista vajaamittaiset pitkät. Ja imetysluukunkin vielä tein, vähän sillä mentaliteetilla että kun ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kaunis ilma... Kaavana siis entinen imetyspaitakaavani, tarvittavin muutoksin. Kuva räppäisty terassilla äkkiä ennen kuin Otso ehti kontata päälle ja/tai tuuli nakata ruttuun...


Pääntien kanttasin ruskeanmustalla elastaanitrikoolla, antaa minusta kivasti ryhtiä levottomaan kuosiin. Sovituskuvista vastasi Aava, ja joukosta löytyi sentään pari vähemmän tärähtänyttä.



Olen mekkoon tyytyväinen ja pari päivää sitä on nyt pidetty. Käytännön syistä farkkujen kanssa, mutta ajattelin kaveriksi oikeastaan mustia legginsejä, sillä on tuo helma ihan kunnolla mekkomittainen. Solukkopaita, sanoi mies. Mulla taas tulee mieleen vanhanaikaiset kaakelit tai ne sellaiset kaakelia imitoivat muovimatot. Trikoota jäi sellainen pala, että haluaisin siitä ensi kesäksi ommella Otsolle paitaa tai jotain muuta. On tällä hetkellä meidän kahden yhteiset värit, nämä vihreä ja ruskea. :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Hattu ja nami leipasu

Pikkusiili, kesäsiili, lasten oma lystisiili... pääsi nyt ilmojen viilettyä pipoa sulostuttamaan. Aava tuntui tarvitsevan uutta välikausipipoa, ja halusin kokeilla Maka-Marrin kruunupipomallia. Kankaaksi päätin hyödyntää vanhan pienen veluuripuseron, jonka miehusta oli ihanan pilkullinen (hihat yksiväriset). Idea siiliaplikaatioon tuli Iikku-Kiikulta tilatusta nauhasta, jota halusin käyttää pipon somisteeksi. Yritin ensin piirtää samanlaisen siilin kuin nauhassa, mutta siitä ei tullut kyllin söpö joten piirtelin sitten vähän erilaisia siilejä kunnes sain aikaan mieleiseni.


En aukonut noita päälaen"sakaroita" kunnolla kun halusin että jäävät mielummin pehmeämmän muotoisiksi.


Takasaumassa on sitä siilinauhaa, joten pipo osaa mennä oikein päin päähän. Vuorina on violetti singletrikoo, joka on jostain kirpparin kangaspussista peräisin.


Piposta tuli ensin niin iso että se mahtui omaan päähäni. Saumuroin sivusaumoista sisään useamman kerran ennen kuin ympärys oli riittävän pieni. Korkeutta jäi aika reilusti mutta hyvin pysyy päässä ja Aava tykkää niin että on pitänyt pipoa nyt parina päivänä vaikkei oikeastaan vielä edes tarvisi. On muuten muistorikas kangas sikäli tuo pilkullinen, että Linnealla oli se puserona yllään kun Aava oli syntynyt ja kävivät meitä sairaalassa katsomassa. :)


Siili oli kiva tehdä - saa nähdä viitsinkö tehdä niitä lisää. Linnea teki jo tilauksen... Itsellekin haluaisin uuden pipon mutta siihen ei taida tulla siiliä.

Kesä meni ulkoillessa ja ruoanlaitto oli aika helpoimman kautta, mutta nyt tuntuu taas kivalta vähän kokatakin. Kokeilin viikolla uusimman Pirkan muffinsireseptiä ja se pääsi heti suosikkien joukkoon. Helppo tehdä, ruokaisia, kätevä ottaa pakastettuina evääksi. Ensimmäinen satsi on syöty jo. Näitä lisää!