tiistai 30. elokuuta 2011

Hei hulinaa

Alkusyksy on ollut niin kiireistä aikaa, ettei ompeluhommille ole riittänyt oikein aikaa eikä energiaa. Esikoisen kouluhommat ovat poikineet yllättävänkin paljon ohjelmaa myös vanhemmille, ja tietysti nuorimmainen järjestää vipinää aina valveillaollessaan. Omat menonsa ovat toki keskimmäiselläkin, ja kun itsekin olen halunnut välillä päästä piipahtamaan marjametsässä, niin siinähän ne vuorokausien tunnit sitten ovatkin hujahtaneet. Ompelukonetta olen vaivannut vain sikäli kun se on ollut aivan välttämätöntä sillä nukkuakin täytyy. Seuraavassa lyhyesti viime viikkojen aikaansaannokset.

Koululaiselle housut, kun valmiit kangashousut on yleensä joko liian kireitä tai sitten eivät pysy päällä. Vaaleansininen kukkakangas on joustavaa housupuuvillaa, jonka ostin jo vuosia sitten Huuto.netistä juurikin Linneaa varten. Näyttää nyt jo aavistuksen liian hempeältä mutta sai kelvata ja halusin käyttää pois niin kauan kuin palan pituus vielä riitti neidin housuiksi. Housujen vaaleus teki niistä hankalat kuvattavat; yksityiskohdat eivät oikein erotu. Kuminauhavyötärö ja valesepalus noissa on.


Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1981, koko 120. Aiemmin tein samalla kaavalla verkkarit ja niiden perusteella totesin mallin (edelleen) hyväksi tuollaiselle hieman joustavalle matskulle. Linnea toivoi reilunkokoisia taskuja housun sivuihin ja niihin lainasin mallia jostain toisesta housuohjeesta.



Juniori sitten. Vaatteita olen taas löytänyt kivasti kirppareiltakin mutta vaipoiksi ei oikein enää tahdo käydä kuin taskut ja sivukiinnityksellä nekin. Kiipeileväinen kaveri... Lisäsin vähän korkeutta entiseen taskukaavaani ja ompelin kaksi uutta pirteällä väriyhdistelmällä.



Syömisharjoitteluiden seurauksena ruokalappujen taskut täyttyvät puurosta ja muusta ja rupesi jo ällöttämään sellaiset laput pyykkikorissa. Ompelin puuvilla-PULista ohuen ja kosteudenpitävän lapun jonka ajattelin huuhtaista aina käytön jälkeen puhtaaksi. Aiemmin olen suosinut vain konepestäviä lappuja, mutta nyt yhden päivän käytön jälkeen tämä uusi lappuu tuntuu vallan mainiolta. Konepestävä toki tämänkin, mutta ideana siis se että laminoidusta kankaasta lähtee ruoka hanan alla huuhtomalla ja kuivumisaika on lyhyt. Lapussa on laminointipuoli päällä ja taskussa puolestaan sisällä, ja reunojen huolittelu sujui näppärästi valmiin trikoovinokantin voimin.



Viikonloppuna valmistui pihalle keinu, ja vaikka se kaupasta ostettu paketti olikin niin kyllä siinä silti tekemistä riitti. Itselläni oli tosin lähinnä apulaisen rooli, ja oli niitä innokkaita apulaisia muitakin...



Otsolla tulee ylihuomenna vuosi täyteen ja täytynee lahjaksi ostaa vauvakeinu niin pääsee pieninkin keinumaan. Pari päivää onkin tässä äiti saanut toimia "istuimena" kun poika hokee aina muistaessaan Heijaa! Heijaa! ja väenväkisin hakeutuu keinun luokse.

Seuraavaksi onkin vuorossa syyskuu ja synttäreiden sarja. Jotain olisi kiva vaihteeksi leipoakin vieraiden varalle - saapa nähdä ehtiikö tässä. Takkiompeluksillekin olisi tarvetta ja ilmojen kylmetessä iskee aina neulomisvimmakin. Oikeasti joskus nuorempana haaveilin että saisin tehdä käsitöitä nimenomaan tarpeeseen, joten mikäs tässä on ollessa: elän unelmaani. Luulisin.

lauantai 6. elokuuta 2011

Paita ja Paita

Kesämenot ja -kiireet alkavat olla paketissa, ja ennen syyskiireiden hyökyaaltoa ennätän tässä nyt esitellä kesän viimeiset vauvanvaateompelukset. Hellevaateinnostuksen jälkimainingeissa tuli tekaistua Otsolle T-paita. Sen edellispostauksen epähyvän paidan innoittamana halusin kokeilla tehdä raglanhihaisen teepparin, ja kun en muuta kaavaa siihen hätään löytänyt niin käytin sitten yhtä vanhaa kietaisupaidan kaavaa, muunnellen tietysti. Materiaalina oli kierrätyksestä löytynyt, lyhyt ja leveä sekä kieroonvetäytynyt paidantekele. Raitasingle näyttää olevan ihan samanlaista kuin mistä tein imetyspaidan itselleni - tämä harmaan ja liilan yhdistelmä puhuttelee minua siinä määrin että on tullut hamstrattua samaa trikoota sekä uutena että käytettynä. Paidan etumukseen kaipasin jotakin, ja päätinpä sitten kokeilla tuollaista simppeliä raita-aplikaatiota.


Leikkasin helmaan pituutta sen minkä pystyin, mutta vähän lyhyt tästä silti tuli. Ja aika pieni muutenkin, niin ettei ensi kesänä varmaankaan enää mahdu. Harmi, koska ihan kivan näköinen on päällä, vaikka sovituskuvista ei tällä kertaa oikein mitään tullutkaan.


Toinen ompelus valmistui vasta eilen, ja tänään se päällä sitten jo vähän edustettiin. Oikea Paita pikkumiehelle syntyi vanhasta miestenpaidasta ja kaava on peräisin 70-luvun lopun Suuri Käsityökerholehdestä (jonka numeroa en nyt pysty lunttaamaan koska en ole kotona).


Pienet tärkeät yksityiskohdat tekevät juhlan - tai ainakin antavat tunteen siitä että on tässä jotain ihan oikeasti ommeltukin. Äitini nappijemma ja elektroninen Husqvarna varmistivat, ettei tähän paitaan tarvinnut asentaa pelkkiä neppejä.


Tykkään mallista kovasti. Paidan koko on 80, mutta näyttää olevan aika justiin 77-senttiselle Otsolle. Kaavassa oli myös koko 90 - tuntuu että sen voisi tekaista myös jossain välissä, tulevaisuutta ajatellen.


Ei tullut näköjään takaa yhtään kuvaa, mutta selässä on yksi isohko vastalaskos. Paidan kaveriksi kelpasivat kirpparilta löytyneet Pippi-pellavasekoitehousut, joiden lahkeensuihin pujotin kuminauhaa ettei lahkeet joudu jalan alle.


Paitakankaasta jäi sen verran tilkkuja, että olisin halunnut tehdä niistä vielä lippahatun Ottobren kaavalla, mutta sitä en ehtinyt. Olisiko tuo edes pysynyt  päässä pikku kaverilla...