perjantai 16. huhtikuuta 2010

Helpotusta housupulaan

Tein viime viikolla itselleni äitiyshousut oikein kaavalla ja tarkoitukseen ostamastani housukankaasta, mutta aika pettymys niistä tuli. Niin pettymys etten ole viitsinyt itseäni niissä kuvauttaa - katsotaan jos vähän myöhemmin sitten.

Pakko oli kuitenkin housut saada jostain. Koska ompelemissani housuissa pahin vika on se, etteivät ne istu, päätin pelata varman päälle ja muokata valmiista housuista mammaversion. Ohje tällaiseen muutokseen löytyi Suuri Käsityökerholehdestä nro 3/81.

Valitsin vanhat sammarit, jotka eivät ole olleet kovin mieluisat koska ovat normaalitilassa vähän liian isot. Niihin oli vain vähän vaikeuksia löytää sopivaa resoria tai edes trikoota, ja lopulta jouduin kääntymään miehen vaatekaapin puoleen. Onneksi sieltä löytyi sopivasti kauluksesta kulunut ja hihoista kiristävä T-paita, jonka väri oli tarpeeksi lähellä housujen väriä.


Ratkoin ja leikkasin housujen etuosaa pois lehden mallin mukaan ja housuja päälleni sovitellen.


Paidasta leikkasin tilalle trikoopalan, jonka korkeuden määritin mittaamalla oman masun päältä. En tiedä, mutta olisi ehkä ollut syytä leikata vähän reilummin korkeutta, sillä ko. trikoo ei jousta pystysuunnassa ja mahahan tästä senkun vaan kasvaa...


Pujotin housujen takavyötärölle tavallista leveää kuminauhaa pätkän, joka ylsi selkäpuolellani kyljestä kylkeen ja ompelin sen sivusaumanvaroihin kiinni. Trikoo-osan ompelin paikalleen ja sen yläreunaan tein kujan nappikuminauhaa varten. (Kujasta tuli vähän ruma kun en viitsinyt viritellä kaksoisneulaa tämän takia.)


Koska housujen lahkeet olivat liian pitkät, tein niiden takaosaan laskoksia Oupan joskus antamaa vinkkiä muistellen. Eipä enää viistä maata lahkeet ja rapaannu.


Sain taas Linnean kuvaamaan itseäni... Kas näin pelittää uusi masupussi (aika väljäksi vielä jää):


Jos käyttää pitkiä paitoja, ei kukaan edes huomaa että housuissa on hassu trikooviritelmä edessä.


Jepujee, näitä on nyt käytetty tällä viikolla ja ehdottomasti liputan tätä tuunausideaa. Kyllä nämäkin välillä valuu, mutta syytän siitä lähinnä kalsareita, joita joutuu vielä pitämään alla että tarkenee. Mielessä on jo samanlainen tuunaustemppu yksille toisillekin housuille.

***

Edelleen on kuvaukset vähän vajavaisella tolalla, ja mieltä painaa muutamat raportoimattomat työt. Tässä edes nyt pari pikku yritystä saada käytettyä tilkkuja vähemmäksi.

Rantta-nukke sai joku aika sitten uuden asun johon kuuluu collegehousut (piti olla shortsit mutta aika pitkiltä näyttää) ja T-paita (tuli hirmu väljä).


Nämä tein puolestaan tulevalle vauvalle. Halutti kokeilla helmikuun Käsityölehdessä ollutta hassua housukaavaa, jossa on hurjan leveä haarakiila. Koska saumurissa oli silloin vihreät langat, etsin tilkkulaatikosta niihin sopivaa kangasta ja löysin vanhan vihreän paidanraadon rippeitä. Rippeitä oli sen verran niukalti - tai ne olivat niin kieroja - että jouduin kaventamaan lahkeiden kaavaa jonkun verran että sain 50-senttisiin housuihin osat leikattua. Vyötärölle ja lahkeisiin löytyi sopiva pätkä jostain purettua resoria (vyötäröresori olisi tosin voinut olla leveämpikin).


Nähtäväksi jää, tekeekö tuollaisilla housuilla mitään. Vaipalle ainakin on tilaa ja minusta näyttävätkin aika vinkeiltä.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Paitoja nyt ainakin

Mä en nyt vaan saa aikaiseksi. Tätä blogihommaa nimittäin. Tuntuu että on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. Ja nukkuminenkin on aivan kivaa. Niin on käsityötkin, mutta valmistuneita en jotenkin saa nyt ikinä kuvattua, ja siihen tämä enimmäkseen jumittaa. Tässä nyt kuitenkin jotain.

Vaatekaapistani puuttui värikkäät ja kuviolliset pitkähihapaidat, joita voisi pitää tylsänväristen housujen parina. Tätä puutetta aloin paikkaamaan jo vuodenvaihteen jälkeen. Ompelin punavalkoisesta palalaaritrikoosta raglanpaidan käyttäen samaa kaavaa, jolla tein mustan paidan vuosi sitten. Tein kuitenkin kaavaan hieman parannuksia. Hihoihin lisäsin väljyyttä koska mustan paidan hihat ovat liian ahdistavat, ja etukappaleelle samoin lisäsin tilaa koska kolmonen oli ilmoitellut tulostaan. Paita jäikin sitten helmakaitaletta vaille melkein kahdeksi kuukaudeksi kun vajosin naattiuteen. Tällainen siitä sitten lopulta valmistuttuaan tuli:


Tykkään mallista, mutta kankaan kuviointi on ehkä hieman liian pieni ja vaaleanvärinen näin isollle ihmiselle. Tulee vähän yöpaitamainen ilme. Olenkin miettinyt paidan värjäämistä - varsinkin kun onnistuin jo aikaansaamaan pienen ja haalean mutta lähtemättömän tahran etukappaleelle.

Toisen värillisen paidan, edelleen samalla mallilla, tein sitten Myllymuksuilta tilatusta trikoosta, joka löytyi löytökankaiden osastolta. Trikoon piti olla puuvillaelastaania, mutta rohkenen epäillä. Trikoo ei jousta sen enempää kuin tavallinen puuvillasingle, mutta siinä on outo kiilto, joka viittaisi pikemminkin viskoosin mukanaoloon eikä elastaanin. Mene ja tiedä, mutta ainakin kankaan kuviointi asetti haasteita.


Aikani asettelin kaavoja, että sain sivu- ja raglansaumoihin edes jotenkin siksakraidat kohdilleen. Mutta ei se vielä mitään. Varsinainen ongelma ilmeni sitten kun tajusin etten omista kuvioiden väristä resoria, ja kuitenkin olin pääntien leikannut sillä mielin että siihen leveä kaksinkertainen kaitale tulee. Siksaktrikoosta oli mahdotonta leikata suoraa kaitaletta, jossa kuviotkin menisivät suoraan. Leikkasin sitten kuitenkin ja ompelin. Valmis kaitale pääntiellä näytti hyvin sekavalta ja epäsiistiltä. Päätin auttaa tilannetta ompelemalla saumanvarojen kohdalle jotain nauhaa, ja ainoa sopiva mitä löysin oli beige pitsikuminauha.


Helmakaitaleen kanssa tuli vastaan sama ilmiö kuin pääntiessäkin, joten nauhaa sinnekin. Ja yhdenmukaisuuden nimissä vielä hihansuihinkin.


Lopputuloksena on ihan pidettävä paita, hankaluuksista huolimatta.



Jälkiviisaana sanoisin että tuollaisesta trikoosta olisi ollut parasta tehdä paita, jossa pääntie huolitellaan alavaralla. Tai sitten olisi voinut koittaa löytää saman vihreää resoria reunuksiin. Tai laittaa jotain ihan kokonaan eriväristä?

***

Kuvakansioista löytyi vielä yksi kuva jonka joutaa nyt nakata tähän samaan postaukseen. Nämä molemmat askartelin jo varmaan syyspuolella, mutta viimeistelyä vailla venyivät tähän kevääseen asti.



Villahousuihin kokeilin Tiitiä-mallia (jota en nyt jostain syystä löydä mistään että voisin linkittää), jotka neulotaan kahdella puikolla niin että lahje"resoritkin" muodostuvat samalla. Lankana oli epäkelvosta sängynsuojuksesta purettua hahtuvaa. Eihän tuollaiseen malliin liukuväriset langat oikein sovi, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Nämä on ehkä S-kokoa.

Taskuvaippa on myös kokeilu, eli halusin kokeilla miten syntyy tasku PULin jämäpaloista. Kaavana oli M-kokoinen Fuzzi Bunz, mutta vaipasta tuli vähän pienemmän näköinen, koska kuminauhat ovat kireämmällä kuin aidoissa. Ompelin PULit yhteen niin että asetin reunat päällekkäin ja niiden alle vielä fleecesuikaleen ja ompelin kaikki yhteen hunajakenno-ompeleella.Vaippa on siis kolmesta palasta tehty, ja molemmat yhdyssaumat osuivat haaran kohdalle. Virhe. Kuvasta sitä ei erota, mutta jalanteiden reunat ovat jokseenkin möykkyiset, koska paksujen saumojen kohdalla reuna rypyttyy vähemmän kuin muualla. Toivottavasti möykyt eivät paina vauvaa - muuten tämä kyllä varmaan toimii siinä kuin mikä tahansa muukin tasku. Sisäpintana coolmax.

***

Seuraavaksi pitäisikin saada tehtyä itselle parit housut, jotka pysyvät jalassakin. Osa normaalihousuistani mahtuu vielä, mutta ne eivät pysy ylhäällä, joten tänäänkin olin pakotettu liikkumaan ympäriinsä tuulihousuissa. Onneksi sää oli sumuisen kostea, joten tuulihousut näyttivät aivan asiaankuuluvalta varustukselta yhdessä kumisaappaiden kanssa.