perjantai 27. marraskuuta 2009

Ennakkojoulu

Olo on kuin jouluna, kun meillä käyneet harvinaiset vieraat toivat mulle yllättäen kaksi isoa laatikkoa:





















Täynnä uusia kankaita ja ompelutarvikkeita, voi hyvänen aika! Nämä sain ikäänkuin "perintönä". Kyllä oli herkullista tutkia ja kaivella laatikoita. Joitakin kankaita on sellaisia mitä en varmaan tarvi joten laitan ne kiertoon edelleen, mutta suurin osa on joko Aika Tavaran Kaupittee tai Tiedänkin Mitä Tästä Vois Tehdä -osastoa.


Kuvasin laatikkojen parasta antia:

Mustaa vakosametia, sinisävyistä pikkukukkakangasta, kahdenlaista ihanaa ruutuflanellia (no aika vähän kumpaakin valitettavasti), ruskeavalkoinen retrokukkakangas, tukikangasta, laivapuuvillaa, vihreäruutuista ohutta puuvillasekoitekangasta sekä ruskeaa vohvelikangasta.

Luonnonväristä hahtuvaa kaksi korkkaamatonta kiekkoa (!), hienon vihreää villasekoitelankaa (no akryylia enimmäkseen mutta väri on ihana!) ja samaa lankaa myös valkoisena, paljon sinistä polvekenauhaa, ihania nappeja, kiiltävä barbinvaatteisiin sopiva kankaanpala (Linnea kuolasi tätä kovin), valmiita villasekoitteisia hiharesoreita (tämmöistä juuri etsin ihan vasta! no värit ei osuneet ihan kohdilleen mutta ei huonojakaan..) sekä iso satsi Gütermannin ja Mölnlycken lankarullia eri värejä, näyttivät täysiltä kaikki!


Kaikki tuo ja paljon muuta ja nuo hyvät muovilaatikot vielä lisäksi. Suurkiitos siis Terttu!


Kyllä nyt taas syyhyää ja inspiroi, mutta lahjapuuhailut on pahasti vaiheessa, pahus. Vaan ehkä hyvä niin - eipähän tule hätäpäissään aloitettua jotain vain siksi että on niin ihana saada uusia matskuja. :P

tiistai 24. marraskuuta 2009

Suo siellä, väsy täällä

Täällä ollaan vajottu aika syvälle joululahjatehtailun upottavaan suohon. Kaikki omat, vähemmän kiireelliset projektit on tuupattu odottamaan joulunjälkeistä elämää. Mutta jotain pientä sentään täytyy välillä saada tehdä ihan omaankin käyttöön - virkistykseksi ja blogielämän ylläpitämiseksi.

Lisää ruokalappuja tytöille. Meillä oli tuossa välillä kaikki ruokalaput hävinneet jonnekin, niin että ainoita käytössä olevia ei saanut edes pyykkiin laitettua.. nyt on taas pari kunnollista enemmän.

Vaaleanpunainen lappu vanhaa autokuvioista miestenpaitaa (ihan hassu kangas!) jonka ostin kauan sitten tilkkutöitä varten, tausta omista vanhoista farkuistani. Puuha-Pete -lapun kuosi on jämäpala aikoinaan huutiksesta hommattua puuvillaa, taustalla jostain saatu pala tukevaa, mahdollisesti jotenkin "pinnoitettua" puuvillaa.

Ja taskuthan näissä on tarkoituksella ommeltu väärälle puolelle, josta ne sitten käännetään eteen törrölleen. Tuli muuten melkein kivemman näköisiä noista taustoista kuin etupuolista!

Kirpparilta tarttui aika vasta mukaan Henkan XS-kokoinen naruolkainmekko, joka oli vähän kainalosta revennyt ja hintaakin alle euron, joten ompeluksiin aika passeli. Hyvää ohutta lycratrikoota sen kokoiset palat josta juuri sai 116-senttiset legginsit.





















Linnealla kun noita kuviollisia legginsejä ei juurikaan ole, ainakaan siistimpiä, niin ajattelin että voisi välillä olla hauskaa vaihtelua yksivärisiin... vaan enpä tiedä. Jotenkin hassun näköiset, kalsarimaiset jalassa, eikä värikään oikein käy mihinkään olemassa oleviin mekkoihin ja tunikoihin. Että tulikohan näistä nyt sitten kalsarit vaan...





















Mutta kyllä väsyttää. Kun nyt selviäis uuteen vuoteen asti hengissä taas niin ehkä se siitä sitten.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Pikkukukkatunika

Tämmöisen tein viime viikon lopulla. Oli lauantaina meno miehen mummin synttäreille, ja iski se klassinen ei-mitään-päällepantavaa -fiilis. Halusin jotain 'arkijuhlavaa' ja vilpoista - yleensä kun siellä mummin luona tuppaa tulemaan kuuma.

Ottobre Womanista 5/2008 olin jo aikaa sitten piirtänyt kaavat kankaiseen tunikaan, ja Huuto.netistä löysin loppukesällä kivan retrohenkisen viskoosikankaan.

Nämä kaksi kohtasivat nyt toisensa ja syntyi siisti ja vilpoisa vierailuvaate.





















Kangas riitti juuri ja juuri. Hihat jouduin leikkaamaan sivuttain, mutta sainpahan siitä hyvästä sitten hulpioreunat hihansuihin. Vyön jouduin myös kokoamaan monesta lyhyestä palasta. Pääntiehen tarvittavaa vinokaitaletta en edes saanut samasta kankaasta leikattua, vaan jouduin käyttämään siihen tarkoitukseen toista, neutraalin väristä kangasta. Onneksi kaitaleen oli tarkoituskin jäädä kokonaan nurjalle. Kukkakankaasta ei ylimääräiseksi jäänyt kuin jokunen matonkuteeksi menevä suikale sekä pari pientä palaa, jotka olisi kiva käyttää vaikka johonkin aplikaatioihin.


Malliin olisi kuulunut taakse piilovetoketju, mutta sellaista ei löytynyt omasta takaa. Laitoin tavallisen ohuen ketjun. Eihän sitä piiloon saanut, varsinkaan kun koneessani ei ole vetoketjujalkaa. :/

Makutuomarina ollut sisko vakuutteli, että näkyvät vetoketjut ovat muotia, joten jätin tuon nyt noin sitten. Jos olisin etukäteen tiennyt, että tunika menee päälle vähän lyhyemmälläkin halkiolla, olisin tehnyt takakappaleen kaarrokkeen kohdalle napituksen ja leikannut takakappaleen muun osan taitteelta. Nythän siinä on siis sauma keskellä koko matkan, kun ohjeen mukaan tein.


Ihan kiva malli kyllä ja kokokin oli passeli. Vyön sidoin vain taakse, on mielestäni nätimpi niin. Tällä kaavalla olisi voinut tehdä mekonkin, mutta kun kangasta oli nyt niin niukasti, niin ei sitten. Farkut kaveriksi ja menoksi. Eikä muuten tullut liian kuuma. :)